Toinen työhyvinvointiviikon blogiteksti käsittelee 24-vuotiaan sosionomiopiskelijan kokemuksia kolmessa Lehmuskolon yksikössä suoritetuista kolmesta eri työharjoittelusta.

Olen 24-vuotias sosionomiopiskelija Linda Rosu Satakunnan ammattikorkeakoulusta. Suuntaudun lastensuojelu, nuoriso- ja perhetyöhön. Olen opiskeluaikanani suorittanut kolme ammatillista harjoittelua Lehmuskolon eri yksiköissä. Koen Lehmuskolon antavan opiskelijalle valtavasti kokemusta ja uusia näkemyksiä. Opiskelija otetaan jokaisessa yksikössä vastaan lämpimästi ja hänen mielipiteitään kysellään. Lehmuskolossa kasvatus- ja hoitotyö perustuvat siihen, että työskentelyssä näkyvät sydän ja pää, eikä se ole jäänyt ainakaan itseltäni huomaamatta.

Suoritin ensimmäisen harjoitteluni Perhetyön yksikkö Haikaranpesässä. Jo tutustumiskerralla minulle jäi yksiköstä todella tervetullut tunne. Harjoitteluni aikana tunsin olevani osa työyhteisöä ja minut otettiin mukaan hyvin. Sain Haikaranpesässä laajan perehdytyksen Lehmuskolon toimintaan. Oma lapseni oli harjoittelun aikana vasta yksivuotias ja sain itselleni onnistumisen kokemuksia, kun pystyin toimimaan kokemusasiantuntijana pienten vauvojen kanssa. Oli tuoreena opiskelijana hämmästyttävä huomata, kuinka laaja-alaisesti eri ammattiryhmistä on koottu monipuolinen ja osaava työryhmä.

Toisen harjoitteluni olisin voinut ilman harkintaa suorittaa Haikaranpesässä, koska viihdyin siellä todella hyvin, mutta päätin hakea itselleni lisää erilaista kokemusta ja päädyin lasten- ja nuorten koti Toukolaan. Toukolan asiakasryhmän kuvaus kuulosti mielestäni mielenkiintoiselta, ja sen vuoksi päädyin toisen kerran harjoitteluun Lehmuskolon yksikköön. Tätä päätöstä en katunut jälkeenpäin hetkeäkään. Lehmuskolon perusteet olivat jo tuttuja, mutta Toukola paikkana antoi minulle paljon ammatillista kasvua lisää. Toukolassa arki on kodinomaista ja lapset pitävät päivät kiireisinä. Työntekijät antoivat minulle opiskelijan rajoissa vastuuta ja ottivat mukaan erilaisiin tilanteisiin. Myös Toukolassa työskentelee monipuolinen työryhmä, joka perehdytti minut muun muassa erilaisiin yhteistyötahoihin. Toukolassa lapsista ja nuorista etsitään vahvuuksia ja tuetaan heidän turvallista arkea. Mielestäni oli mahtavaa päästä olemaan yksi lasten ja nuorten turvallisista aikuisista. Ensimmäiset kerrat, kun lapset turvautuivat minuun, olivat itselleni hetkiä, jolloin tunteeni alalle kuulumisesta vahvistuivat.

Kolmas harjoitteluni painottui esimiestehtäviin. Harjoittelun tavoitteena oli tuntea yksikön toimintaperiaatteet valmiiksi, jotta opiskelija pystyy keskittymään esimiehen työtehtäviin. Suoritin harjoittelun Itsenäistymiseen valmentavassa yksikössä Metsämaalla. Metsämaa ei ollut minulle ennestään tuttu, mutta aiempien harjoittelujen perusteella tiesin paljon Lehmuskolosta ja yrityksen toimintaperiaatteista. Henkilökunta otti minut hyvin mukaan työryhmäänsä ja perehdyttivät nopeasti oman yksikkönsä asioihin, jonka jälkeen sain perustyön ohella avustaa esimiestä omissa tehtävissään. Harjoittelua kuormitti koronaviruksen kiihtymisvaihe Satakunnassa, jonka vuoksi tapaamisia peruttiin ja kontakteja vältettiin. Oli kuitenkin todella ammatillisesti kasvattavaa päästä näkemään, kuinka hyvä esimies toimii pandemian aikana ja kannustaa työntekijöitään jaksamaan poikkeustilanteessa.

Koulutukseni aikana olen saanut paljon uusia oppeja, käytännön esimerkkejä sekä työkokemusta Lehmuskololta ja sen työntekijöiltä. Olen kiitollinen jokaisesta harjoittelu ja työmahdollisuudesta. On ollut ihanaa olla osa tiivistä Lehmuskolon työryhmää ja saada huomata, kuinka kaikki ovat yhtä suurta perhettä. Koronan kaltaisia pandemioita on mahdoton ennustaa ja niihin ei voi täysin valmistautua, mutta olen opiskelujeni aikana nähnyt, kuinka poikkeustilanteessa toimiminen sujuu Lehmuskolossa. Lehmuskolossa lapsista ja aikuisista huolehtiminen näkyy hyvin sekä normaalissa, että pandemiatilanteessa. Mielestäni tämä lause Lehmuskolon kotisivuilta on todistettu yrityksen toiminnassa todeksi: “Kenenkään ei tarvitse selvitä yksin, kun on synkkää ja pimeää. Kuljemme yhdessä tukien ja ohjaten kohti tasapainoista arkea. Turvallinen tulevaisuus kuuluu kaikille”

Linda Rosu